Monilla
tuntuu olevan sama tuttu ja turvallinen tapa lannistaa toisia. Myönnän,
että itsekin välillä lannistan ehkä muita. Kuten varmaan monen muunkin
kohdalla, en tee sitä tarkoituksella.
Omien
kokemuksieni mukaan lannistamisella voi saada aikaa monia asioita. Usein se
edesauttaa turhautumiseen itseään kohtaan ja mahdollisten kykyjensä
aliarviointiin. ”En minä mihinkään pysty!”- on jo turhankin normaalilta
kuulostava asia. Hyvin monet puhuvat tähän tapaan. Tämä ei kuitenkaan ole
oikein millään tasolla hyvä asia, sillä aina voi pystyä, jos vain jaksaa
yrittää ja luottaa itseensä ja kykyihinsä. Välillä tulee virhearviointeja tai
epäonnistumisia, mutta sieltä ei ole kuin suunta ylöspäin.
Minä
usein turhaudun kuvieni kanssa, sillä ne eivät vain näytä niin hyvältä kuin
haluaisin. Vaikken hyvin helposti myönnäkään, niin arvostan muiden antamia
kehuja hyvin paljon. Ne eivät ehkä ihan kohtaa omien näkemyksieni kanssa, mutta
olen iloinen, että edes jonkun mielestä olen onnistunut ottamaan onnistuneita
kuvia. Jos kuitenkin joku olisi koko ajan lannistamassa minua ja kertomassa
minulle, kuinka surkea kuvaaja olenkaan, en varmasti enää kuvaisi. Pienet kehut
silloin tällöin auttavat yllättävän paljon jaksamaan.
Jos
koko ajan kuulee kommentteja siitä, ettei tulisi pärjäämään, siitä helposti
tulee uusi elämänasenne ja tämän myötä monet hyvät kyvyt jäävät pimentoon. Koska
kellään ei ole halua käyttää niitä, vaan on vain oletus siitä, ettei tule
pärjäämään. Tämän myötä tulee myös paljon ihmisiä, ketkä eivät osaa tai halua
tehdä mitään itse. He eivät uskalla lähteä kokeilemaan mitään uutta ja
ihmeellistä, vaan he koko ajan pelkäävät tekevänsä suuren virheen, sillä
eiväthän he pärjää.
Välillä
olisi syytä ottaa riskejä. Kukaan ei voi sanoa varmuudella, onko kyseinen riski
hyvä vai huono asia. Usealle se voi poikia huonoa, mutta juuri minun kohdalleni
se voikin aukaista paljon teitä ja hyvää. Välillä tehdään virhearviointeja,
mutta virheistä otetaan opiksi. Virheet eivät koskaan saisi viedä halua ottaa
riskejä. Välillä tehdään suuria virheitä, jotka tulevat vaikuttamaan loppuelämääsi,
mutta niitä vain käy, se kuuluu elämään. Jos olisitkin valinnut toisen tien,
olisi lopputulos voinut olla yhtä surullinen, mutta mahdollisesti jotain muuta
asiaa kohden. Onko se sitten parempi asia vai ei, on se jokaisen itse
päätettävissä.
Minusta
olisi hienoa, jos ihmiset osaisivat useammin hyväksyä toisten ratkaisuja. Ne
ovat heidän omiaan. Jokainen tarvitsee hieman tukea, jotta saisi enemmän intoa
jatkaa omaa intohimoaan ja parantaa kykyjään. Aina siitä ei seuraa vain hyvää,
mutta mistäpä sitten seuraisi?
 |
| Jaksa yrittää, vaikka mikä tulisi. |
