Niin se vain on, että aika kulkee hirvittävän nopeasti. Vastahan minä astelin noista ovista sisään ensimmäisen kerran. Olin aivan eksyksissä enkä meinannut löytää oikeaa paikkaa millään. Lopulta kuitenkin löysin ja tämän vuoden aikana tuo luokka onkin hyvin kotoisaksi muuttunut, kaikkine kahvinkeittimineen, vedenkeittimineen yms. Tänään, kieltämättä hieman haikein mielin, pakkasimme loput tavaramme ja suuntasimme kohti alakertaa. On aika jättää ihana yläkerran luokka tuleville kympeille! Mutta hei, saatiinhan me sentään kuistiluokka alakerrasta!
 |
| Tää pöytäjärjestys! |
Tähän lukuvuoteen on mahtunut paljon kaikkea. Monia iloisia naurun hetkiä, mutta välillä myös kyyneliä, välillä stressistä, välillä vähän muustakin. Paljon olen upeita ihmisiä tavannut! Meidän koulussa onkin harvinaisen paljon hyviä tyyppejä, niin henkilökunnassa kuin oppilaissakin. Opettajat ovat pääasiallisesti kaikki olleet hyvin mukavia ja auttavaisia.
 |
| Olipa kerran fysiikankoe! |
Elämäni on ihme kyllä löytänyt jopa uuden osa-alueen, joka on koulu, muttei tietenkään opiskelu, vaan koulu paikkana ihmisineen. Opiskelu ei ole vielä löytänyt tietään elämääni, kuin vain tietenkin sivullisena uhrina! Olen oppinut myös kirjoittamaan ja lukemaan, jotenkin. Meillä on kyllä erikoinen, mutta lopulta todella hyvä koulu. Paikka, jossa ihmisistä huolehditaan. Toki joka paikassa on omat hyvät ja huonot puolensa.
 |
| Siinä oli vähän luku-urakkaa! |
Opiskelumotivaatio on tänä vuonna ollut vähän mitä on. Välillä on ollut vähän parempi motivaatio ja välillä aika huononlainen. Kaikki koulutyöt kuitenkin onnistuneesti ovat jääneet aina viimeisiin iltoihin ja etenkin vihkojen tekeminen niin on todella ärsyttävää. Kiire on kuitenkin paras motivaattori! Kaiken olen kuitenkin tehnyt ihme kyllä ajallaan.
Mitä tulee lukion rankkuuteen, niin itse en ole kokenut lukiota toistaiseksi mitenkään erityisen rankaksi. Kaikki riippuu pitkälti siitä, miten asennoituu, vaikka totta on, että näin neljään vuoteen lukiota käytäessä onhan se paljon rennompaa. Liiemmin en ole eroa yläasteeseen huomannut. Toki asiat ovat hankaloituneet ja numerot tippuneet enemmän, mutta noin työmäärässä eroa ei ole paljoa ollut. Päivätkään eivät ole mitään huippupitkiä olleet. Suurin ero omaan yläasteeseeni on kuitenkin vihkojen teko.
 |
| Koivu thö lukiotalo! |
Vihkot ovat vaatineet oman aikansa. Aluksi jopa pelkäsin vihkojen tekemistä, sillä ajattelin niiden olevan hurjan suuritöisiä. Lopulta kuitenkin vihkojen tekeminen on välillä ihan mukavaakin. Toki myönnän, että välillä menee hermo, kun jättää kaiken viimeiseen iltaan ja sitten kirjoittaa sen parikymmentä sivua muistiinpanoja, mutta lopulta vihkoistakin pääsee kohtuullisen pienellä vaivalla. Tokikaan minähän en niihin erityisemmin panosta mitenkään.
 |
| Olipa kerran ruotsin tunti.. |
Tämän ensimmäisen vuoden perusteella olen viihtynyt yllättävän hyvin täällä koulussa. Välillä on tuntunut vaikealta sopeutua, erinäisistä syistä johtuen, mutta tuen ja avun ansiosta olen lopulta kuitenkin sopeutunut, oppinut arvostamaan monia hyviä asioita koulussamme. Olen löytänyt uusia tuttavuuksia, ehkä ystäviäkin, ketkä ovat ovat auttaneet minua sopeutumaan paremmin. Nykyään minua ei niinkään edes kiinnosta, mitä muut ajattelevat. Olen mitä olen, tykkäsi joku minusta tai ei.
 |
| Emilia! :3 |
Kiitän kaikkia mukavasta lukuvuodesta, tuesta ja avusta! Huomenna sitten kevätjuhla ja hauskaa päästä lukemaan lausuntoja. Sitten loma ja rentoutuminen! Hyvää kesää kaikille!
Ensivuonna sitten tutorina ja 11-luokkalaisena kouluun, mutta onneksi siihen on vielä aikaa...
